Hommailuja

Moi!

Reissuunlähtö häämöttää tosi lähellä – vajaa viikko enää Suomessa. En varmaan ihan käsitä sitä vielä, käytännön asioita oon kyllä hoidellut ahkerasti ja näin, mutta että ainakin seuraavat 8 kuukautta tuun olemaan poissa Suomesta? Mitääh?

Oon hoidellut kaikkia käytännönasioita tosi ahkerasti. Ei taida olla enää kuin osoitteenmuutos osoitteettomaksi jäljellä; muuten on kaikki Kelan ilmoitukset ym. monet monituiset paperiasiat hoidossa. Kämpän tyhjentämisessä ja muutossa on vielä kyllä hommaa jäljellä, mutta mulla on kuitenkin melkein 5 päivää jäljellä hoitaa kaikki ne eli ei mitään hätää. Sinäänsä tuntuu siis ihan hyvältä lähteä; duunia on vielä jäljellä ja paljon mutta ei mitään mahdotonta! Ja mikä parasta, tiedän että saan apua ihanilta ihmisiltä eikä tarvitse yksin urakoida. Ja esimerkiksi tavarananto eteenpäin on ihan mukavaa touhua! Säästyypä muuttolaatikotkin ylimääräiseltä roinalta. Ja mä suuremmalta vaivalta, heh.

Ensimmäinen kunnon muuttopäivä sujui tänään hyvin. Yksin kun on niin en meinaa saada tartuttua toimeen kun haluaisin jutella fb:ssä kavereiden kanssa ja näin. Mutta kun tuodaan kaverit kämpille niin johan alkaa homma sujua! Pelkkä seurakin auttaa, mutta esimerkiks tänään sain tosi paljon apua ystäviltä ja vaatekaappi tyhjeni jo oikein mallikkaasti. Sellokin lähti ja toinenkin kaapisto tyhjänä... Jes. Lisäksi joululahjana saatujen suklaapelien tuhoaminen onnistui. Tuplajes. Mahtavaa, nyt on hullu motivaatio huomiseen järjestelemiseen – miten saada tää sama tunne kun herää aamulla?

Jotenkin just nyt on vaan tosi hyvä fiilis. Mulla on täällä ympärillä ihan mahtavia ihmisiä, en tuu varmaan koskaan löytämään yhtä parhaita tyyppejä kuin mitä tänne on vuosien varrella kerääntynyt. Ihania ihania ihmisiä. Miten oonkin ansainnu niin hyviä ihmisiä ympärilleni? Eihän tää vajaa vuoden reissu mitään suhteita tietenkään lopeta, mutta harmittaa kyllä lähteä näin hyvän sakin luota. On melkein nyt jo ikävä! Etenkin tää kesä on tuonut lähelle kaikki ne tärkeimmät ihmiset ja tiedän ketkä täällä pysyy vielä mua oottamassa kun takas tuun. Ihania he!

Ei kuitenkaan harmita tai kaduta lähteminen, eieiei. Kammottais pelkkä ajatuskin, jos pitäis jäädä tänne opiskelemaan tai töihin! Etenkin kylmyys, talvi on kyllä ihan kiva mutta ei kiitos kuitenkaan. Mulla on ihana tietämättömyys tulevasta; tiedän, että maanantaina lähtee lento Thaimaahan, siitä parin viikon päästä matka jatkuu Australiaan, sitten diibidaaba elelen kai siellä, ehkäpä, ja toukokuussa Suomeen ja juhannuksen jälkeen musaleirille. Tältä näyttää mun tietämys tulevaisuudesta tällä hetkellä ja mun mielestä se näyttää epämääräisessä epäselvyydessään hyvältä. Ihmiset kyselee kauheesti, mitä teen kun tuun takaisin, jäänkö sinne, mihin haen opiskelemaan, mitä oon suunnitellut elämältä jne. Mä en tiedä. Mä oon aina tiennyt, mitä haluan – nyt en, ja aaah se tuntuu hyvältä. Saan vaan mennä niin kuin musta itestä tuntuu! Ja tiedän että aina on rakkaita ihmisiä ympärillä, esim. nyttenkin mihin tahansa menen niin aina löytyy joku. Tällä hetkellä Thaimaasta äiti ja iskä, Australiasta poikakaveri ja koti-Suomesta sitten kaikki muut mussukat. En valita.

Jopas tuli kääntelevää ja vetelehtivää tekstiä, mutta tällä hetkellä oon vaan aika superonnellinen enkä jaksa stressata näyttääkö teksti hyvältä ja mielenkiintoiselta yy äm äs. Oon niin onnellinen menneestä, tämänhetkisestä ja tulevasta. Oon saanu painaa koko kesän mieleisiä töitä, oppinu tuntemaan vahvuuteni ja jaksanut motivoida itteeni. Oon tutustunu loistotyyppeihin, viettänyt aikaa parhaitten kanssa, päässyt musisoimaan taas ja tehnyt muutakin ihan parhaita juttuja. Oon kasvanut tosi paljon ja oppinut tuntemaan itteäni, ilman sen kummempaa taiteellista ettimistä. Ja nyt, miten paljon mua muistetaan ja halutaan auttaa, tuntuu vaan niin hyvältä ja olo on kuin pikku huppelissa kun loistan vaan rakkautta ja iloa koko maailmaa kohtaan. Ja tulevaa ootan niin paljon; mulla tulee semmonen innostuksen väristysfiilistely aina kun mietinkin tulevia aikoja. Mulla tulee olemaan niin paljon haastetta kaikessa perusasioissa, sosiaalisten kontaktien löytämisessä yms. mutta uskon että kaikki järjestyy ja tulossa on hyvä vuosi! Teksti saattaa kuulostaa vähän omahyväiseltä, mutta oikeesti kiitos vaan kaikille teille kun saatte mut tuntemaan näin. Ootte pus.

Elämä on tosi jees.

-Sanelma

PS. Biisi mikä repeatilla kuvastaa mun olotilaa nyt: Jazzanova – Let me show ya

PPS. Tuliko melkein itku silmään kun ystävät esittää yllärinä tämmösen laulun – vielä tuhat kertaa paremmankuuloisempana? Vau. Ihanat. Allison Krauss - Stay

PPPS. Vanha Sydney-blogini löytyypi muuten osoitteesta http://sanelmas.blogspot.com